Aamulla heräsin kello 14.00,ihan liian myöhään.Nousin sängystä ylös ja muistin että mun piti palauttaa pef seurannan (astma seurannan) tulokset terveyskeskukseen TÄNÄÄN kello 14.30!Mua alko ärsyttää ihan suunnattomasti sillä tiesin etten kerkeis ajoissa ja ajatus siitä että nyt pitäis laittaa vipinää kinttuihin ei innostanut,ei sitten yhtään.
Mä päätin etten mene ollenkaan ja marssin keittiöön.Päätin alkaa ahmimaan vaikka olinkin eilen luvannut että tästä päivästä lähtien lopetan.Alotin kahdella ruisleivällä ja silmäilin kaapista seuraavaa uhriani..Sitten se tapahtui.Jokin mun sisimmässäni sanoi että "LOPETA".Tuntu kun olisin ollut haarautumassa ja mun olis pitänyt valita kumman polun valitsen.Tiesin tasan tarkkaa että toinen johtaa hyvään mieleen ja se toinen ihan kamalaan mieleen mutta silti sen hyvän polun valitseminen tuntu melkeen mahdottomalta.Olis ollut niin helppoa ahmia kaapit tyhjiks ja jäädä kotiin kylpemään itsesäälissä ja inhossa.Mä kuitenkin nappasin yhden omenan vielä suuhuni ja lähdin marssimaan kohti terveyskeskusta.Nyt mulla on voittaja olo.Mä en ahminut!
Äskön tein itselleni tosi maukasta kana-,kasvis wokkia ja lisukkeiksi kaksi näkkäriä.Kun olin syönyt laitoin purkan suuhun ja ilmoitin itselleni että syöminen loppui siihen.Purkasta on muuten joskus apua jos tekee mieli alkaa ahmimaan,mutta ei sekään toki aina auta,nimimerkillä:kokemusta löytyy.Vaikka mä oonkin nyt tosi ilonen siitä etten ole ahminut niin silti mulla on myös ihan kauhea olo.Tämä jatkuva pelko siitä koska ratkean taas ahmimaan on kamalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti