torstai 2. joulukuuta 2010

Feels good!

En tiedä onko yksi syy ahmimiselleni hyvän olon hakeminen?Mutta se "hyvä olo" kestää vain hetken jonka jälkeen seurauksena on HELVETIN paska olo!Niin henkisesti kuin fyysisestikkin.Se mistä oikeesti tulee hyvä ja aivan mahtava olo on olla ahmimatta,syödä normaalisti,terveellisesti ja harrastaa liikuntaa.Siitä tulee aivan mahtava olo niin henkisesti kuin fyysisestikkin.Miksi sitä sitten sortuu ahmimaan jos tietää ettei se tiedä hyvää?Kai samaa vois kysyä että miksi narkkari sortuu narkkaamaan vaikka tietää että se ei oo hyvä homma?Samassa veneessä ollaan kaikki me,johonkin koukussa olevat ihmiset.Sitä täytyy vaan koittaa taistella itsensä ulos tästä oravanpyörästä.Se tässä onkin ehkä kaikkein vaikeinta,kun tietää ettei kukaan muu voi tehdä sitä sun puolesta.

Eilinen päivä tosiaan sujui ahmimatta,ja voin ylpeänä ilmoittaa että tämä päivä sujui samoissa merkeissä.Tuntuu aivan mahtavalta.Kuntopyörässäkin tuli oltua ja siitä tulee vielä mahtavempi olo!Tunnen itteni vahvaksi jota kukaan ei voi estää onnistumasta.Mulla on pitkästä aikaa sellanen tunne että nyt tää onnistuu.Nyt mä näytän että musta on tähän.MÄ ONNISTUN!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Päivä kerrallaan sitä koittaa pärjätä omillaan..

Eilinen ilta päättyi sitten sairaaseen ahmimiskohtaukseen.Tuli syötyä mm.15 juustoleipää,iso annos wokkia,iso annos spagettia ja jauhelihakastiketta,paketillinen elovena keksejä,puoli paketillista piparkakkutaikinaa,2 banaania,2 appelsiinia,2 jogurttia (200g),puoli pussia sipsejä,puoli pussia pähkinöitä,iso pussi irtokarkkeja,4 näkkäriä ja loppuja en sitten muistakkaan..laskin että kaloreita tuli syötyä sellaset vähän alle 10 000.Tää on ihan hullua,sairasta ja mielipuolista!Kun kohtaus iskee niin mun päässä vaan napsahtaa ja ahmin,ahmin,ahmin,ahmin eikä kukaan tai mikään pysty mua pysäyttämään.Jälkeenpäin ajatellen,musta muuttuu kun joku verenhimoinen murhaaja paitsi että mä en satuta ketään..mä ahmin (ja satutan henkiksesti itseäni).

Tänään mun päivä on kuitenki menny tosi hyvin!Olen syönyt niinkun normaali ihminen ja jopa ollut kuntopyörässä+ilta kävelyllä.Mä oon päättänyt että aijon elää päivä kerrallaan nyt näin alkuun ja kattoa että miten tällänen suunnitelma onnistuis.Oon meinaan huomannu että kun alkaa suunnitella liian pitkälle ja pistämään tavoitteita liian suuriksi niin homma läsähtää siihen.Nyt mun ainoa tavote on vaan selviytyä yhdestä päivästä ahmimatta ja tänään mä olen siinä jo onnistunut!